Luottamuksen rakentamista aitona persoonana

Kukapa meistä ei haluaisi tehdä myönteistä vaikutelmaa toisiin ihmisiin? Vaikutelman tekeminen on pian ajankohtaista myös kuntavaaleihin osallistuville ehdokkaille. Tämän johdosta poliittiset toimijat ovat kutsuneet minua luennoimaan esiintymistaidosta, ja asiaan liittyvä haastatteluni on haluttu vaalilehteen. Ehdokkaat haluavat tietää, miltä kannattaa näyttää ja miten kannattaa esiintyä, jotta he voisivat antaa itsestään mahdollisimman sopivan vaikutelman vaalien alla.

Vaikutelma on vastaanottajalle syntyvä käsitys tai tunne, millainen toinen ihminen on. Se muodostuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kasvokkain, yleisölle esiinnyttäessä ja sosiaalisen median välityksellä. Vaikutelman muodostuminen ja sen rakentaminen on toisaalta yksinkertainen, toisaalta monisäikeinen asia. Sen luominen helpottuu, kun jättää oman itsen tarkkailun hetkeksi sivuun ja kiinnittää huomion toiseen ihmiseen tai ihmisiin. Myönteisen vaikutelman muodostumisessa kun on loppujen lopuksi kyse luottamuksen tunteen saamisesta toiselta ihmiseltä. Poliitikolla ja asiakaspalvelijalla se tarkoittaa sellaisen vaikutelman luomista, että toiselle ihmiselle tulee tunne, että hänen asiastaan, kysymyksestään tai ongelmastaan on aidosti kiinnostuttu. Se on pysähtymistä ja kuuntelemista toisen ihmisen ongelman ratkaisemiseksi ja arvon luomiseksi hänelle.

Vuorovaikutuksessa tärkeää on sekä sanallinen että sanaton viestintä. On todettu, että jos sanallinen viestintä on ristiriidassa sanattoman viestinnän kanssa, tulkinta tehdään sanattoman viestinnän perusteella. Sen takia siihen kannattaa panostaa. Sanaton viestintä on kuitenkin petollista, sillä sille ei ole olemassa kielioppia, jonka mukaan sitä voisi joka tilanteessa tulkita "oikein". Tulkinnat voivat riippua muun muassa viestin vastaanottajan arvoista ja asenteista, kokemuksesta, iästä sekä sukupuolesta.

Ensivaikutelma jää ikuisesti mieliimme eikä sitä voi tehdä toistamiseen saman ihmisen kanssa. Olen tavannut poliitikon, joka kätellessämme katsoi kauas pois. Toki näitä poiskatsojia on ollut muissakin piireissä. Kanssakäymisessä silmät ovat mielestäni tärkein viestinnän elin. Silmillään voi osoittaa läsnäolonsa ja välittämisensä toisesta. Silmillään voi ilmaista kuuntelevansa ja näyttävänsä, että toisen asia on oikeasti merkityksellinen. Silmiin katsominen viestii avoimuudesta, ja sen sanotaan olevan myös rehellisyyden merkki. Silmillään voi paljastaa senkin, onko tunne mukana omassa ilmaisussa.

Lähes yhtä tärkeänä pidän hymyä. Hymy yleensä huomataan ensimmäisenä, ja se virittää toiset hyvälle mielelle. Hymyllä ihminen viestii hyväntuulisuudestaan ja samalla myös suhteesta ja asenteesta toisiin. Vaalikuvissa on syytä muistaa hammashymy pienen virnistyksen sijaan.

Hymy jää mieleen.
Hymy valloittaa.
Hymy lähentää.
Hymy kertoo välittämisestä.
Hymy kertoo ystävällisyydestä.
Hymy on asenne.

Kehonkielen, kuten ilmeiden ja eleiden sekä asennon ja ryhdin, olisi tuettava sanallista ilmaisua. Keskusteluissa kokonaisvaikutelma syntyy niin ääneen lausutuista sanoista kuin äänen korkeuden ja sen sävyn sekä äänen painotusten ja rytmin kautta. Näitä on toisinaan vaikea tietoisesti hallita mutta niiden merkitys on hyvä alitajuisesti tiedostaa.

Ehdottoman tärkeää on antaa oman persoonansa näkyä ja kuulua niin, että sen peilaa toisen ihmisen kautta. Myönteinen ja luonnollinen ihminen, jolla on tilanneherkkyyttä, kuten kykyä lukea keskusteluja ja joka antaa itsestään epäitsekkään ja auttavaisen vaikutelman, on vahvoilla niin politiikassa kuin asiakaspalvelussa. Kun keskittyy tasavertaisesti toisen ihmisen kohtaamiseen ja antaa hänelle aikaansa, se ei voi mennä väärin.

Esiintyminen ja kaikki sosiaalinen käyttäytyminen on kokovartalotyötä mutta täydellisen vaikutelman antamisesta ei kannata edes haaveilla. Kiinnostavassa ihmisessä on nimittäin aina pieniä säröjä, jotka voivat tehdä hänestä suorastaan puoleensavetävän.

Lähteet ja lukemista:

Kamila, M. 2012. Katsojana ja katsottuna.

Kauppila, R. A. 2005. Vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot.